Jännittävää, tässä sitä nyt ollaan, oman blogin kimpussa. Hassua, etten ole aikaisemmin keksinyt, että blogin minä tarvitsen. Vaikka kukaan ei koskaan löytäisi tänne tietänsä, on silti mukavaa vuodattaa ajatuksiaan, ja niitä minulla riittää. Se onkin syy, miksi ylipäätänsä tahdoin perustaa blogin. Huutaa ajatukseni maailmalle, tai no, vaikka muutamalle ihmiselle. Jonnekin edes, ettei niitä tarvitsisi pyöritellä yksin pienessä mielessä. Ongelmani onkin, mistä aloittaa. Innostuin blogiajatuksesta niin, että tein pääni sisällä puolivalmiita kirjoituksia, joista en enää muista puoliakaan. Enkä tahdo vuodattaa kaikkea kertakirjoituksella. Ehkä minun täytyy laatia jonkinlainen aikataulu. Ehkä jo tänään kirjoitan jotain, ehkä en. Pääasia on, että minulla on nyt paikka, jonne kirjoittaa. Jännittävää.